Oikeastaan tulin nytkin vain heittämään pienen videon meidän treenauksesta, joka jotenkin kummasti onnistui epäonnistumaan (voiko noin sanoa?).

Petsiessä pyöritään Taavin kanssa ahkerasti ja vähän vähemmän ahkerammin Temppuringissä, jossa siis aina yksi keksii tempun, jonka muut toteuttaa, kuvaa videolle ja linkittää muille. Sitten aina tempun keksinyt päättää kuka toteutti tempun kaikkein hienoimmin ja kyseinen henkilö taas keksii uuden tempun.
Nyt temppuna on "Ruumiintarkastus", jossa on siis tarkoituksena pyytää koira seinää vasten ja tarkastaa koira aseiden varalta (joita alempana olevan videon perusteella meidän sessu kantaa luultavasti mukanaan...).
Meillä tätä temppua on nyt harjoiteltu viimeisin viikko ja osataankin se nyt hyvin. Tarkoitus olikin kuvata temppu nyt videolle, mutta kun yhdistää minut, Iinan ja Taavin kameran kanssa, ei lopputulos olekaan ihan täydellinen.

Määrätietoinen pitäisi olla ja kertoa selkeästi koiralle mitä tahtoo sen tekevän, mutta kun ei vain aina pysty...

(Videossa puhuttava "sörkkiminen" viittaa Taavin korvaongelmiin, jonka takia on nyt viime viikkoina jouduttu kiusaamaan poikaa korvatipoilla ja korvanpuhdistusaineella. Taavihan ei tunnetusti edellä mainittuja siedä ja onkin meille koko ajan hieman möksmöks. Lisää korvaongelmista sitten seuraavassa merkinnässä, kun käydään vähän läpi kuulumisia kesäkuvien kanssa)

Taavin kakku.

Meidän kevät on mennyt hyvin, mutta valitettavasti vähän laiskasti Taavin osalta. Ei olla mitään kummosempia treenailtu eikä käyty kurssin kursilla, vaikka se on ollut vakaasti tarkoituksena koko kevään. Ehkä sitä voisi ilmoittautua kesäksi muutamalle niin saisi tuota rytmiä vähän takaisin. Pitäisi vain ensin keksiä mistä sitä olisi kiinnostunut...

Yksi kevään "kohokohdista" oli ehdottamasta yöllinen reissu Viikin päivystävälle eläinklinikalle Taavin syötyä iltalenkillä kiinni olleen pakastemuovipussin, jonka sisällä oli jotain erittäin herkkua. Koska Taavi vetäisi muovipussin pureskelematta ja emme tienneet sisällöstä, koitimme oksettaa sitä suolapallolla. Odottelimme puolisen tuntia, mutta poika ei näyttänyt minkäänlaisia huonon olon merkkejä, soitimme Viikkiin, josta kehotettiin tulemaan sinne oksetettavaksi. Siitäpä sitten kello kymmenen aikaan nopea lähtö eläinlääkäriin, jossa odottelua lähemmäs tunti ennen lääkärin luokse kutsumista. Lääkäri antoi Taaville piikin, josta se alkaisi kymmenenssä minuutissa oksennella. Odotimme ja odotimme, kunnes 40 minuutin päästä piikin antamisesta Taavi oksensi muovipussin ulos. Lääkäri tutki hetken muovipussia, totesi ettei se olisi tullut millään luonnollista tietä ulos ja antoi Taaville pahoinvoinnineston lääkettä, jottei se oksentelisi koko loppu yötä. Sitten vielä laskun maksut yms. ja puolenyön aikaan olimme takaisin kotona.

Toinen kevään isoimmista jutuista oli pääsiäisenä Iisalmessa käynti, josta Taavi nautti paljon. Ensimmäisessä kyläpaikassa oli noin 1-vuotias kultainennoutajanarttu, josta Taavi sai oivan leikkikaverin. Toisessa kyläpaikassa taas oli valtavat maastot pojan juoksennella vapaana, haistella ja jahdata lintuja sekä peuroja. Kotiin tultua Taavi oli pari päivää aivan naatti.

Muuta ihmeellistä nyt keväällä ei ole tapahtunutkaan, joten palaillaan taas myöhemmin!

Onkin kulunut vähän aikaa viime päivityksestä. On ollut vähän kiirettä koko syksyn ja blogi on hieman päässyt unohtumaan, mutta nyt taas olisi tarkoitus jatkaa hieman aktiivisempana.

Syksyn aikana on tapahtunut vähän kaikenlaista, olemme nimittäin esimerkiksi muuttaneet. Uusi talomme on kuitenkin todella lähellä vanhaa, joten edelleen samoilla lenkkipoluilla pyöritään. Taavin elämää tuo muutto ei kauheasti hetkauttanut, vaikka parina ensimmäisenä päivänä se oksenteli muutaman kerran. Varmaan se kaikki pakkaaminen, kantaminen ja edestakaisin kulkeminen kuitenkin vähän stressasi poikaa. Nyt Taavi on jo kuitenkin asettautunut taloksi hyvin ja tuntuu tykkäävänkin uudesta asunnosta paljon. Hyvää on myös se, että uudelta asunnolta pääsee tosi nopeasti isoon metsään, jossa on tultu käytyäkin useasti. Taavi tykkää kyllä todella paljon juosta vapaana noissa kauheissa lumikinoksissa ja yleensä se yrittää haastaa meitäkin leikkimään ja juoksemaan kanssaan.

Muuton lisäksi olemme käyneet jälkikurssilla Heiluvassa Hännässä. Ekoina kertoina Taavi vähän aina harhaili jäljellä ja selvisikin, että kukaan meidän perheestä ei voi sille jälkeä tehdä, kun se alkaa seurata sitten ihmisen jälkeä eikä sitä oikeaa jälkeä. Ohjaaja kuitenkin teki lopussa jäljet ja silloin Taavi menikin jo paljon paremmin. Verijäljessä Taavi meni selvästi paremmin kuin makkara, joten sitten kun saadaan aikaiseksi viedä Taavi uudestaan jäljestämään, olisi tarkoitus verijälki tehdä. Jäljestyksistä on myös muutama video, joista jonkun voisi tänne bloginkin puolelle laittaa, mutta pitää katsoa saako siitä muokattua sopivan pituisen ja järkevän. :)

Mutta eipä tässä muuta kuin oikein hyvää myöhästynyttä joulua ja uutta vuotta kaikille!

Tiistai-iltana huomattiin Taavin etutassussa, varpaiden välissä haava. Näytti siltä kuin se oli revennyt kahtia. Keskiviikolle varattiin eläinlääkärille aika, kun silmässäkin oli punoitusta. Tassuun pistettiin side ja määrättiin antibiootti pohjaista voidetta. Nyt ollaan puhdisteltu sitä ja vaihdettu paksu side vähän kevyempään ohut side+sukka yhdistelmään. Silmään riitti pelkkä silmähuuhde. Meillä ei ole mitään tietoa haavan alkuperästä, kun Taavi ei ole missään vaiheessa ilmaissut, että nyt sattui tassuun. Tiistainakin se huomattiin vasta, kun Taavi nuoli sitä koko ajan. Eläinlääkärissä Taavi käyttäytyi silmän tutkimisen ajan ihan mallikkaasti (vaikka istuikin oven luona valmiina juoksemaan heti pakoon, kun ovi aukeaisi), mutta kun tassua alettiin tutkia ja karvoja ajella alkoi kauhea vinkuminen ja rimpuilu. Hoitotoimenpiteet kuitenkin onnistuivat loppujen lopuksi ihan hyvin.

Nyt Taavi on joutunut pitämään siteen päällä kurarukkasta tai muovipussia ulkona, kun täällä on ollut märät kelit. Uinti on totta kai kiellettyä. Toivotaan, että se paranee nopeasti, jotta päästäisiin vielä kunnolla pulikoimaan ja nauttimaan loppukesästä.

Keskiviikkoiltana lähdettiin ajamaan yötä vasten Iisalmeen, ukin ja mummin luokse. Matka sujui todella hyvin; Taavi nukkui koko matkan. Perillä oli Taavia vastassa jymy-yllätys. Ukki ja mummi olivat hankkineet koiran, 6-vuotiaan Nita-tytön (kultainennoutaja). Nita tuli heille kodinvaihtajana. Sitä oli kohdeltu entisessä kodissa huonosti ja siksi Nita onkin tosi arka. Se pelkää melkein kaikkia miehiä, äkkinäisiä liikkeitä, kärpäslätkää, kovia ääniä ja ahtaita paikkoja. Nita ja Taavi tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka leikkikaveriksi Nitasta ei ole. Lenkillä molemmat nuuskuttavat samoja hajuja hännät heiluen. Ainoa asia, mitä Taavi ei ole vielä oikein sisäistänyt on se, että Nita haluaa välillä levätä ihan rauhassa.

Taavi on saanut nyt olla päivät pitkät pihalla ukin tekemässä juoksuliinassa, kun piha ei ole aidattu ja vieressä on lukuisia taloja ja teitä. Täällä on paljon siilejä, joten niihinkin on Tapsa päässyt tutustumaan. On vähän tylsää, kun Taavin kanssa ei voi kauhean pitkiä lenkkejä kävellä tassun takia. Eipä tuo niitä tosin näytä paljon kaipaavan, kun on ulkona koko päivän. Lähellä on mukavia lenkkeilypaikkoja, mutta niihinkin on kävelymatkaa. Yhdellä kerralla, kun lähdimme Taavin ja Nitan kanssa pidemmällä olevaan metsään lenkille, piti äidin tulla hakemaan Taavi kesken kaiken autolla pois. Side ja rukkanen kun eivät pysyneet liian kovassa juoksentelussa päällä. Kolmen uudelleen paketoimisen jälkeen, side oli niin märkä ja likainen, että sitä ei enää viitsinyt takaisin laittaa. Tassuun sattui kävelessä ilman sidettä ja mummolaan oli vielä parin kilsan matka, piti soittaa äiti ambulansseineen hakemaan potilas. Nitan kanssa piti kävellä kotiin, kun se pelkää autojakin.

Taavi on tähän mennessä ollut todella kiltisti verrattuna esim. pääsiäisen reissuun, vaikka talossa on käynyt paljon vieraita ukin synttäreiden johdosta. Kivaa on varmasti Taavilla ollut! :)

Loppuun vielä kannettavan kameralla otettu kuva.

Ai niin, keskiviikkona on Iisalmessa, tässä ihan vieressä, mätsäri, johon olisi tarkoitus mennä katselemaan.

Taavin kanssa ollaan nautittu helteistä, käyty kyläilemässä, kokeiltu citykoiranroolia ja laajennettu hieman lenkkeilyreittejä. Uitu on totta kai paljon.

Musta tuntuu, että me ollaan kehitytty tossa rähinäjutussa. Enää ei rähistä läheskään niin usein ja ohittaminen on onnistunut nyt viimeisen viikon aikana tosi hyvin! Tosin vähän musta tuntuu, että kovilla helteillä on ollut siihen aika suuri vaikutus, kun Taavi on ulkona aika väsynyt kuumuudesta johtuen. Mutta elellään toivossa, että koulutuksellakin olisi siihen edes jotain arpaa... :)

Näissä kuvissa Taavi nauttii kesäillasta äidin tädin luona. Siellä oli iso, aidattu piha, jossa Taavi pääsi kirmailemaan vapaana.

Sieltä löytyi myös tekolampi, jonka Taavi otti uima-/kahluualtaakseen.

Tuolla tekolammessa oli kaksi tekosorsaa, joita Taavi tietenkin päätti pelätä ja haukkua. Kävin sitten hakemassa ne sieltä (oli muuten mukavaa, kun allas täynnä matoja, sammakoita ja ties mitä) ja Taavi sai ihmetellä niitä kuivalla maalla. Vähän aikaa se niitä pelkäsi, mutta huomasi kuitenkin, etteivät ne ole mitään uhkaavia. Yritin sitten laittaa ne takaisin veteen, mutta pelkääminen alkoi taas, kun ne liikkuivat.

Loppuun vielä muita kuvia:

Muutamana päivänä Taavi on saanut mehujään, jossa on siis vettä ja muutama nami. Kuumina päivinä mukavaa puuhaa

Ollaan nyt Nean kanssa lomailtu reilu viikko ja hyvin menee :) Taavi on ollut suht rauhallinen päivisin vaikka me ollaankin oltu kotosalla.

Perusasennossa ja sivulle tulemisessa ollaan edistytty nyt ihan huimasti! Meillä on siis ollut ongelmia tuon sivulle tulemisen kanssa aika pitkään. Joskus viime syksynä koitin opettaa sitä houkuttelemalla kiepahtamaan etukautta sivulle, mutta se ei oletettavasti onnistunut kovin hyvin, kun en osannut häivyttää namikättä ajoissa. Luovutin treenamisessa hetkellisesti. Joskus talvella yritin opettaa sitä ekan kerran naksuttimella, mutta sekin jäi vain yritykseksi. Taavi meni aina vinoon, liian eteen tai liian taakse. Nyt loppukeväästä sain taas kunnon tarmonpuuskan ja päätin, että nyt se opetellaan, että voidaan mennä tokojutuissa eteenpäin. On liian helppo jättää tällaset ns. perusjutut, jotka ensimmäisillä yrityksillä epäonnistuu, unohduksiin ja harjoitella vaan kaikkea pientä kivaa, joka toki sekin on tosi hyödyllistä. Haluan kuitenkin aloittaa ton kanssa joskus tokoilemaan ihan kunnolla ja tavoitteellisesti, eikä se tietenkään onnistu, jos perusasento ei ole hallussa. Muutenkin on nyt päättänyt, että koitan alkaa treenamaan Taavin kanssa tavoitteellisesti eikä vain niin, että tehdään aina mitä sattuu ja joka kerta ihan eri juttua. Mutta siis takaisin sivulle tuloon. Nyt päätin kokeilla opettaakin sivulle tulon takakautta, joka osoittautui huomattavasti helpommaksi. Toki Taavi edelleen jää välillä liian taakse tai tulee liian eteen, mutta pääsäntöisesti se tulee oikeaan paikkaan. Katsekontaktikin tulee heti kättelyssä. Tänään ensimmäistä kertaa Taavi suoritti tuon liikkeen käskystä. Olin ihan innoissani, kun se vielä istahtikin oikeaan paikkaan, jopa suoraan, ja otti heti kontaktin! Tää kuulostaa tosi pieneltä edistysaskeleelta, mutta on meille iso, kun tämä on ollut aina tosi vaikeaa. Nyt treenataan tota ja kontaktin pitämistä paljon :) Pitää pyytää Neaa kuvamaan tämä ihmeellisyys!

Toinenkin mukava juttu sattui nyt kesäkuun alussa. Äiti löysi kirppikseltä Taaville uuden Ravun. Taavilla oli ihan vauvasta lähtien Rapu-pehmo, jonka se sai lahjaksi äidin työkaverilta. Rapu oli se kaikkein rakkain lelu ja oli mukana kaikkialla. Kun Taavi tajusi pehmolelujen tuhoamisen hauskuuden, tuli Ravullekin loppu. Melkein puoli vuotta ilman rakasta Rapua eleltiin, kunnes uusi löytyi sattumalta. Jälleennäkeminen oli arvattavasti iloinen! Taavi juoksenteli Ravun kanssa ja heitteli sitä ilmaan. Välillä se kellahti selälleen ja hieroi Rapua tassuillaan.

Taavi Ravun kanssa n. 9 viikkosena:

Taavi ja Rapu nyt:

Vielä mukavampaa oli se, että äidin työkaveri, samainen joka alkuperäisen Ravun antoi, löysi Taaville vielä toisenkin kopion. Nyt meillä on siis niitä kaksi, joten kun toinen menee rikki, on vielä yksi varalla :)

Hyvää kesänjatkoa kaikille!