Kylläpäs on viime kirjoituksesta aikaa..

Ollaan nyt Nean kanssa lomailtu reilu viikko ja hyvin menee :) Taavi on ollut suht rauhallinen päivisin vaikka me ollaankin oltu kotosalla.

Perusasennossa ja sivulle tulemisessa ollaan edistytty nyt ihan huimasti! Meillä on siis ollut ongelmia tuon sivulle tulemisen kanssa aika pitkään. Joskus viime syksynä koitin opettaa sitä houkuttelemalla kiepahtamaan etukautta sivulle, mutta se ei oletettavasti onnistunut kovin hyvin, kun en osannut häivyttää namikättä ajoissa. Luovutin treenamisessa hetkellisesti. Joskus talvella yritin opettaa sitä ekan kerran naksuttimella, mutta sekin jäi vain yritykseksi. Taavi meni aina vinoon, liian eteen tai liian taakse. Nyt loppukeväästä sain taas kunnon tarmonpuuskan ja päätin, että nyt se opetellaan, että voidaan mennä tokojutuissa eteenpäin. On liian helppo jättää tällaset ns. perusjutut, jotka ensimmäisillä yrityksillä epäonnistuu, unohduksiin ja harjoitella vaan kaikkea pientä kivaa, joka toki sekin on tosi hyödyllistä. Haluan kuitenkin aloittaa ton kanssa joskus tokoilemaan ihan kunnolla ja tavoitteellisesti, eikä se tietenkään onnistu, jos perusasento ei ole hallussa. Muutenkin on nyt päättänyt, että koitan alkaa treenamaan Taavin kanssa tavoitteellisesti eikä vain niin, että tehdään aina mitä sattuu ja joka kerta ihan eri juttua. Mutta siis takaisin sivulle tuloon. Nyt päätin kokeilla opettaakin sivulle tulon takakautta, joka osoittautui huomattavasti helpommaksi. Toki Taavi edelleen jää välillä liian taakse tai tulee liian eteen, mutta pääsäntöisesti se tulee oikeaan paikkaan. Katsekontaktikin tulee heti kättelyssä. Tänään ensimmäistä kertaa Taavi suoritti tuon liikkeen käskystä. Olin ihan innoissani, kun se vielä istahtikin oikeaan paikkaan, jopa suoraan, ja otti heti kontaktin! Tää kuulostaa tosi pieneltä edistysaskeleelta, mutta on meille iso, kun tämä on ollut aina tosi vaikeaa. Nyt treenataan tota ja kontaktin pitämistä paljon :) Pitää pyytää Neaa kuvamaan tämä ihmeellisyys!

 

Toinenkin mukava juttu sattui nyt kesäkuun alussa. Äiti löysi kirppikseltä Taaville uuden Ravun. Taavilla oli ihan vauvasta lähtien Rapu-pehmo, jonka se sai lahjaksi äidin työkaverilta. Rapu oli se kaikkein rakkain lelu ja oli mukana kaikkialla. Kun Taavi tajusi pehmolelujen tuhoamisen hauskuuden, tuli Ravullekin loppu. Melkein puoli vuotta ilman rakasta Rapua eleltiin, kunnes uusi löytyi sattumalta. Jälleennäkeminen oli arvattavasti iloinen! Taavi juoksenteli Ravun kanssa ja heitteli sitä ilmaan. Välillä se kellahti selälleen ja hieroi Rapua tassuillaan.

Taavi Ravun kanssa n. 9 viikkosena:

 

Taavi ja Rapu nyt:

Vielä mukavampaa oli se, että äidin työkaveri, samainen joka alkuperäisen Ravun antoi, löysi Taaville vielä toisenkin kopion. Nyt meillä on siis niitä kaksi, joten kun toinen menee rikki, on vielä yksi varalla :)

 

 

Hyvää kesänjatkoa kaikille!