Miten sitä ihminen voikin unohtaa oman koiransa blogin kerta toisensa jälkeen useaksi kuukaudeksi?
En ymmärrä.

Meidän kevät on mennyt hyvin, mutta valitettavasti vähän laiskasti Taavin osalta. Ei olla mitään kummosempia treenailtu eikä käyty kurssin kursilla, vaikka se on ollut vakaasti tarkoituksena koko kevään. Ehkä sitä voisi ilmoittautua kesäksi muutamalle niin saisi tuota rytmiä vähän takaisin. Pitäisi vain ensin keksiä mistä sitä olisi kiinnostunut...

Yksi kevään "kohokohdista" oli ehdottamasta yöllinen reissu Viikin päivystävälle eläinklinikalle Taavin syötyä iltalenkillä kiinni olleen pakastemuovipussin, jonka sisällä oli jotain erittäin herkkua. Koska Taavi vetäisi muovipussin pureskelematta ja emme tienneet sisällöstä, koitimme oksettaa sitä suolapallolla. Odottelimme puolisen tuntia, mutta poika ei näyttänyt minkäänlaisia huonon olon merkkejä, soitimme Viikkiin, josta kehotettiin tulemaan sinne oksetettavaksi. Siitäpä sitten kello kymmenen aikaan nopea lähtö eläinlääkäriin, jossa odottelua lähemmäs tunti ennen lääkärin luokse kutsumista. Lääkäri antoi Taaville piikin, josta se alkaisi kymmenenssä minuutissa oksennella. Odotimme ja odotimme, kunnes 40 minuutin päästä piikin antamisesta Taavi oksensi muovipussin ulos. Lääkäri tutki hetken muovipussia, totesi ettei se olisi tullut millään luonnollista tietä ulos ja antoi Taaville pahoinvoinnineston lääkettä, jottei se oksentelisi koko loppu yötä. Sitten vielä laskun maksut yms. ja puolenyön aikaan olimme takaisin kotona.

Toinen kevään isoimmista jutuista oli pääsiäisenä Iisalmessa käynti, josta Taavi nautti paljon. Ensimmäisessä kyläpaikassa oli noin 1-vuotias kultainennoutajanarttu, josta Taavi sai oivan leikkikaverin. Toisessa kyläpaikassa taas oli valtavat maastot pojan juoksennella vapaana, haistella ja jahdata lintuja sekä peuroja. Kotiin tultua Taavi oli pari päivää aivan naatti.

Muuta ihmeellistä nyt keväällä ei ole tapahtunutkaan, joten palaillaan taas myöhemmin!